Lauantaina mietimme, mitä on elää maailmassa ihmisenä toisten rinnalla. Millaisiin asioihin ja tekoihin, sanoihin ja ajatuksiin Jumala meitä toisten ihmisten suhteen kehottaa. Opettelimme yhdessä kymmentä käskyä. Sitten teimme kyykkyyn-ylös – tehtävän erilaisista eettisistä valinnoista. Pohdimme, ovatko esimerkiksi lunttaaminen, piraattilevyn ostaminen, työllä itsensä henkihieveriin väsyttäminen, kiroilu, abortti, kiusaamisen seuraaminen vierestä tai toisten ulkonäön arvosteleminen väärin vai hyväksyttävää. Huomasimme joistakin tarkastelemistamme asioista, ettei maailma todella ole mustavalkoinen. Aina ei voi sanoa, onko asia väärin vai oikein jonkin normin perusteella. Silloin tarvitaan sydäntä. Tutkimmekin yhdessä, millaisia ohjeita Jeesus meille Raamatussa antaa siitä, miten lähimmäinen tulisi kohdata ja miten häntä tulisi kohdella.
Keskustelu kävi kiivaana. Huomasimme, että meillä on raikkaita, upeita ja oivaltavia ajatuksia siitä, miten maailmasta voisi tulla meille ihmisille parempi paikka elää ja millaisiin asioihin Jumala meitä kehottaa. Tarvitsimme vain vähän rohkaisua, ja aloimme pohtia itsenäisesti erilaisia teemoja. Kaksi leiriläistä toimivat keskustelussa puheenjohtajina ja lopulta ohjaajat vain kuuntelivat sivusta, millaisia ajatuksia syntyi.
Tutkimme pienryhmissä John Vikströmin Helsingin Sanomiin kirjoittamaa tekstiä, jossa hän toteaa suurin piirtein, että: ” Maailmassa tunnutaan joskus sanovan joillekin ihmisryhmille, että ’muu maailma ei katsoisi menettäneensä mitään, vaikka teitä ei olisi olemassa. Teitä ei kukaan maailmassa tarvitse, eikä ketään haittaisi, vaikka te katoaisitte maan päältä. Oikeastaan tarkemmin ottaen olette meille enemmän taakka kuin hyöty tai ilo. Olisi parempi, jos teitä ei olisi olemassakaan’. Joskus esimerkiksi vaikeasti sairaille vanhuksille tunnutaan yhteiskunnassa sanottavan jopa: ’Olette meille enemmän taakka kuin hyvä asia. Emme tarvitse teitä. Kunpa teitä ei olisi meitä kuormittamassa’.”
Keskustelu kävi kiivaana. Huomasimme, että meillä on raikkaita, upeita ja oivaltavia ajatuksia siitä, miten maailmasta voisi tulla meille ihmisille parempi paikka elää ja millaisiin asioihin Jumala meitä kehottaa. Tarvitsimme vain vähän rohkaisua, ja aloimme pohtia itsenäisesti erilaisia teemoja. Kaksi leiriläistä toimivat keskustelussa puheenjohtajina ja lopulta ohjaajat vain kuuntelivat sivusta, millaisia ajatuksia syntyi.
Tutkimme pienryhmissä John Vikströmin Helsingin Sanomiin kirjoittamaa tekstiä, jossa hän toteaa suurin piirtein, että: ” Maailmassa tunnutaan joskus sanovan joillekin ihmisryhmille, että ’muu maailma ei katsoisi menettäneensä mitään, vaikka teitä ei olisi olemassa. Teitä ei kukaan maailmassa tarvitse, eikä ketään haittaisi, vaikka te katoaisitte maan päältä. Oikeastaan tarkemmin ottaen olette meille enemmän taakka kuin hyöty tai ilo. Olisi parempi, jos teitä ei olisi olemassakaan’. Joskus esimerkiksi vaikeasti sairaille vanhuksille tunnutaan yhteiskunnassa sanottavan jopa: ’Olette meille enemmän taakka kuin hyvä asia. Emme tarvitse teitä. Kunpa teitä ei olisi meitä kuormittamassa’.”
Tekstin luettuamme pohdimme sitä, millaisia ryhmiä maailmassa tunnutaan syrjivän juuri tuolla tavalla. Ryhmistämme nousi seuraavanlaisia ajatuksia:
Kehitysvammaisia, työttömiä, päihderiippuvaisia, sairaita (erityisesti mielisairaita ja työkyvyttömiä), romaneja, maahanmuuttajia, köyhiä, tummaihoisia…
Sitten riparilaisten voimin pohdittiin, mistä tuollainen suhtautuminen ja asenteet nousevat. Seuraavia mietteitä kirjasimme ylös: Kateus ja se, että itseltä puuttuu jotakin (esimerkiksi onnea) saa suhtautumaan julmasti muihin, ahneus, stereotypiat, epätietoisuus asioista ja väärät luulot siitä, millaisia jotkut muut ihmiset ovat. Lisäksi listasimme puheenjohtajien johdolla syiksi esimerkiksi median luomat asenteet, omat negatiiviset kokemukset ja vaikutusvaltaisten ihmisten tai kavereiden mielipiteet.
Lopuksi päädyimme etsimään oikeita suhtautumistapoja toisiin ihmisiin Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt. 5-7). Niistä taiteilimme itsellemme seinätaulut. (Katso kuvat yllä.) Otsikoimme ne ”Unelma maailmasta”. Samaan seinätauluun valitsimme lukuisten valmiiksi kirjoitettujen papereiden joukosta neljä ryhmällemme tärkeää asiaa, jotka haluaisimme maailmasta muuttaa, jos meillä olisi siihen mahdollisuus ja valtaa. Taulut ripustettiin seinälle muistuttamaan rakkauden kaksoiskäskystä. Meillä on maailmassa pieni mahdollisuutemme tehdä elämästä meille kaikille parempi matka.
Päivän aikana vielä juttelimme perheistä ja yhteisöistä, joissa elämme. Pohdimme sitä, millaisesta taustasta tulemme, millaisia asioita perhe-elämään ylipäänsä liittyy. Ja totesimme senkin, että pääasiassa jokainen vanhempi maailmassa haluaa omalle lapselleen vain parasta, vaikkei pystyisikään käytännössä sitä tarjoamaan ja vaikka jokainen tekeekin virheitä.
Kukin meistä haluaa hyvän elämän. Läheisilleen sitä toivoo joskus vielä enemmän kuin itselleen. Hyvä elämä ei välttämättä ole helppo tai siloinen. Siinä on aina omat särmänsä, ne, jotka vahvistavat ja jotka koettelevat. Silloin suurin lahja ovat ihmiset, joiden kanssa oman elämänsä kolhut ja särmät saa jakaa.
Ja illalla tietenkin kaiken yhdessä taiteilemisen ja touhuamisen jälkeen lämpenivät jälleen saunat. Tai tällä kertaa itse asiassa vain yksi sauna. Edellisenä saunailtana olimme nimittäin varanneet pojille pienen saunan (johon mahtuu 4 henkilöä samaan aikaan) ja tytöille ison saunan (johon mahtuu kerralla noin 10 ihmistä), ja huomasimme, että poikien saunomismahdollisuus tunnin aikana oli ajallisesti ”pikkuisen” heikko. Nyt sitten saunoimmekin tyttöjen majoitustilan saunassa peräjälkeen, ensin tyttöjen, sitten poikien voimin.
Ja ilta päättyi iltaohjelmanauruihin ja iltahartauden hiljentymiseen. Tuttuun tapaan.
”Jumala siunatkoon rakkaitani
ja kaikkia niitä, jotka rakastavat minua,
ja kaikkia, jotka rakastavat niitä, joita minä rakastan
ja kaikkia, jotka rakastavat niitä, jotka rakastavat minua.”
Kehitysvammaisia, työttömiä, päihderiippuvaisia, sairaita (erityisesti mielisairaita ja työkyvyttömiä), romaneja, maahanmuuttajia, köyhiä, tummaihoisia…
Sitten riparilaisten voimin pohdittiin, mistä tuollainen suhtautuminen ja asenteet nousevat. Seuraavia mietteitä kirjasimme ylös: Kateus ja se, että itseltä puuttuu jotakin (esimerkiksi onnea) saa suhtautumaan julmasti muihin, ahneus, stereotypiat, epätietoisuus asioista ja väärät luulot siitä, millaisia jotkut muut ihmiset ovat. Lisäksi listasimme puheenjohtajien johdolla syiksi esimerkiksi median luomat asenteet, omat negatiiviset kokemukset ja vaikutusvaltaisten ihmisten tai kavereiden mielipiteet.
Lopuksi päädyimme etsimään oikeita suhtautumistapoja toisiin ihmisiin Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt. 5-7). Niistä taiteilimme itsellemme seinätaulut. (Katso kuvat yllä.) Otsikoimme ne ”Unelma maailmasta”. Samaan seinätauluun valitsimme lukuisten valmiiksi kirjoitettujen papereiden joukosta neljä ryhmällemme tärkeää asiaa, jotka haluaisimme maailmasta muuttaa, jos meillä olisi siihen mahdollisuus ja valtaa. Taulut ripustettiin seinälle muistuttamaan rakkauden kaksoiskäskystä. Meillä on maailmassa pieni mahdollisuutemme tehdä elämästä meille kaikille parempi matka.
Päivän aikana vielä juttelimme perheistä ja yhteisöistä, joissa elämme. Pohdimme sitä, millaisesta taustasta tulemme, millaisia asioita perhe-elämään ylipäänsä liittyy. Ja totesimme senkin, että pääasiassa jokainen vanhempi maailmassa haluaa omalle lapselleen vain parasta, vaikkei pystyisikään käytännössä sitä tarjoamaan ja vaikka jokainen tekeekin virheitä.
Kukin meistä haluaa hyvän elämän. Läheisilleen sitä toivoo joskus vielä enemmän kuin itselleen. Hyvä elämä ei välttämättä ole helppo tai siloinen. Siinä on aina omat särmänsä, ne, jotka vahvistavat ja jotka koettelevat. Silloin suurin lahja ovat ihmiset, joiden kanssa oman elämänsä kolhut ja särmät saa jakaa.
Ja illalla tietenkin kaiken yhdessä taiteilemisen ja touhuamisen jälkeen lämpenivät jälleen saunat. Tai tällä kertaa itse asiassa vain yksi sauna. Edellisenä saunailtana olimme nimittäin varanneet pojille pienen saunan (johon mahtuu 4 henkilöä samaan aikaan) ja tytöille ison saunan (johon mahtuu kerralla noin 10 ihmistä), ja huomasimme, että poikien saunomismahdollisuus tunnin aikana oli ajallisesti ”pikkuisen” heikko. Nyt sitten saunoimmekin tyttöjen majoitustilan saunassa peräjälkeen, ensin tyttöjen, sitten poikien voimin.
Ja ilta päättyi iltaohjelmanauruihin ja iltahartauden hiljentymiseen. Tuttuun tapaan.
”Jumala siunatkoon rakkaitani
ja kaikkia niitä, jotka rakastavat minua,
ja kaikkia, jotka rakastavat niitä, joita minä rakastan
ja kaikkia, jotka rakastavat niitä, jotka rakastavat minua.”
Riihon kenttä täyttyy vapaa-ajalla pelaajista ja leikkijöistä.
1 koment:
Paras olennaiset tiedot on tämä, että on yritettävä tehdä hyvin lähestyy tätä kodittomuuden kehon ja niiden auttavan kätensä. Olen niin innoittamana siitä, kun lukea tätä hyödyllistä kirjoittanut artikkeleita ja mielipiteesi myös mikä on niin houkutteleva jotain näiden
Posto një koment