Lähtölaskenta kohti Riihoa on alkanut!

"Koulussa jäljellä on enää viimeinen rutistus, leirille lähtöön puolestaan on aikaa enää pari viikkoa". Näillä sanoilla Miika-pappimme toivotti meidät tervetulleeksi seurakuntasaliin tänään, torstaina. Ilmassa oli jo lievää lähdön tunnelmaa, olihan kyseessä viimeinen yhteinen tapaamisemme ennen leiriä. Aloittelimme leikkimällä. Nauruntirskahduksiakin irtosi jo mukavasti. Ripari ei ole ainakaan liian vakava asia, saimme huomata.

Sitten seurasi hetki, jota moni riparilainen oli ehkä ehtinyt jo odottaa. "Kuka minun isoseni on? Kenen kanssa olen samassa ryhmässä." Nuo kysymykset saivat tänään vastauksen. Ensin riparilaisten tehtävä oli itse etsiä oma ryhmänsä palapelin avulla, ja lopulta tuo palapeli paljasti myös kyseisen ryhmän isosen nimen. Myös ihanille isosillemme oman ryhmän koostumus oli yllätys. - Reaktioista päätellen yllätys oli jokaiselle iloinen. Alkoi puheensorina, kun ryhmät kuumeisesti etsivät asioita, jotka heitä yhdistävät. Noista asioista ryhmät taiteilivat kukin oman seinätaulunsa. Ja löytyihän niitä yhdistäviä asioita; esimerkiksi kissat, Homer Simpson, tietokoneriippuvuus, Muumit, rock-musiikki ja sisarukset (jotka jostakin syystä riippuivat kuvassa pää alaspäin...). Mikä tärkeintä, ryhmät päästivät luovuutensa valloilleen myös keksiessään nimet kokoonpanoilleen. Saimmekin tutustua kuuteen varsin mukavasti, sujuvasti ja ilmeisen hyvässä hengessä työskennelleeseen ryhmään. Tässä he siis ovat, Riiho II -rippikoulun ryhmät:

--TROPICAL TEAM

-----------------------JVJNJ ---------------------------------KYNÄRIT

----------------------HEMULIN PUUTARHA

KESÄVEIJARIT

--------------------------------------ROKKI-SPAGETIT

Ryhmien taiteilemat seinätaulut otamme tietenkin mukaan Riihoon ripariamme somistuttamaan. Ja kuka tietää, ehkäpä niistä blogiinkin jokunen valokuva päätyy?

Kävimme läpi myös monia, monia käytännönasioita. Niistä muistuttamaan riparilaiset nappasivat mukaansa kolme eri paperia ja Riparisanomat. Niihin tulee tutustua yhdessä vanhempien kanssa ennen leiriä. Muutamat saivat myös muistutuksen siitä, että kaikki kevään ennakkotapaamiset tulee olla hoidettuna ennen leiriä.

Varsin tiiviin ja tehokkaan, mutta myös kotoisan ja mukavan puolitoistatuntisen päätteeksi harjoittelimme yhdessä sitä, kuinka riparipäivämme lopetamme. Muodostimmekin sisaruspiirin ja siunasimme itsemme ja toinen toisemme Herran siunauksella.

Kotiin lähdettiin ilmeisen hyvillä mielin. Pitkä lista muistettavia asioita kuitenkin kirvoitti kommentin:"Mä ihan varmasti unohdan ottaa jotain mukaan. Siis ihan varmasti." Jokainen voi kuitenkin ottaa rennosti ennen leiriä; mikäli kevään merkit meistä pitävät paikkansa, olemme melkoisen hyvä tiimi. Kaikki menee varmasti hyvin. Älä siis suotta jännitä, vaan pidä mieli innostuneena, uteliaana ja avoimena. Kirmatkaamme hyvin mielin kohti kesää ja lomaa ja tietenkin...

-----------------------RIPARIA

Tähän mennessä tapahtunutta (ja pari sanaa tulevasta)

Rippikoulumme on ollut melkoisen pitkä prosessi. Aloitimme oikeastaan pakkasten vielä paukkuessa; silloin teidät kaikki valittiin tälle riparille. Sen jälkeen olemme kevään mittaan tavanneet toisiamme useaan otteeseen. Vähitellen alkavat mieliin painua myös toinen toistemme nimet. Kevät on kaiken kaikkiaan sujunut mallikkaasti ja leppoisasti. On ollut hyvä aloittaa yhteistä matkaa.

Tapasimme ihan ensimmäistä kertaa 8.3. Vanhankirkon salissa. Jännitystä oli tietenkin ilmassa ja jokainen meistä katseli ympärilleen uteliaana. "Tällä porukalla sitä sitten mennään!" Illan aikana ehdimme muodostaa kotiosoitteidemme perusteella Järvenpään kartan, vastata kukin yhteen leikkimieliseen kysymykseen, käydä läpi kevättä koskevia käytännön asioita ja tutustua kotikirkkoon.

Kevään aikana olemme myös yhdessä tutustuneet Järvenpään jumalanpalveluselämään. Messussa olemme olleet 11.3., 6.5. ja 20.5.

Dille-päivä 21.4. johdatti meidät tutustumaan seurakunnan diakonia- ja lähetystyöhön. Taskunpohjalle jäi monta asiaa. Diakoniasta opimme sen, että se tarkoittaa ihmisten kokonaisvaltaista auttamista; sitä, että me kristityt voimme kaikissa tilanteissa katsahtaa vieruskaverin puoleen ja auttaa tarvittaessa. Diakonia viittaa myös seurakunnassa tehtävään diakoniatyöhön. Seurakunnissa Kristuksen antaman esimerkin ja haasteen mukaisesti pyritään koko ihminen huomioiden auttamaan kaikkia, eritoten heitä, joita kukaan muu ei enää auta. Lähetystyöhönkin saimme tutustua. Seurakuntamme kesänuoristotyöntekijänä ahertava Mari kertoi omista kokemuksistaan Afrikassa avustustyössä. Reppuun vietäväksi saimme lähetystyön kolme periaatetta:
1. Jumala rakastaa jokaista ihmistä jokaisessa maassa.
2. Lähetystyö tarkoittaa kaikkea sitä auttamista, opettamista ja tukemista, hoitamista ja rakentamista, jota seurakunnat ja kristityt tekevät maailman eri kolkissa.
3. Jokainen ihminen on samanarvoinen ja ansaitsee saman avun.

Kirkon musiikkimaailmaan olemme tutustuneet Riparikarusellissa, jossa seurakuntamme kanttorit opastivat meidät urkumusiikin ja nuorten veisujen sävelten pariin. Ykkösuutisessa puolestaan saimme kuulla gospelbändiä nimeltä Gospel Covertajat. Kolmen miehen kokoonpano osoitti, että kirkollista musiikkia löytyy moneen menoon.

Vanhempien kanssa kokoonnuimme 19.4. vapaamuotoiseen vanhempainiltaan, omien rippikoulumuistojen, Riiho II -leirin käytäntöihin tutustumisen ja musiikinkin parissa.

Viimeinen tapaamiskertamme ennen leiriä on ylihuomenna, torstaina 31.5. klo 17. Silloin teemme viimeisen silauksen lähtövalmisteluihin kohti Riihoa.

Leirijaksommehan on 12.4.-20.6. mittainen. Konfirmaatioharjoituksiin kokoonnumme perjantaina 29.6. klo 10. Tuolloin meistä otetaan myös yhteinen rippikouluvalokuva.

Itse suuri hetki, konfirmaatio, koittaa 30.6. klo 16. Konfirmaatioon perheesi ja kummisi ovat lämpimästi tervetulleita.

Muistatkin varmasti, että kaikki kevään tapaamiskerrat ovat tärkeä osa rippikouluasi. Mikäli jokin tapaaminen on jäänyt välistä, olet voinut korvata sen ohjaajilta saamiesi ohjeiden mukaan. Kun lähdemme leirille, voit hypätä leiribussiin "riparipassisi" merkintöjen turvin. Mikäli esimerkiksi jokin messukäynti on jäänyt välistä, voit korvata sen jompana kumpana sunnuntaina ennen ripariamme menemällä messuun klo 10. Muistathan pyytää messun jälkeen merkinnän "passiisi"!

Ja minnekäs sitä oltiin menossa?

Rippikoulumme varsinaisen leirijakson vietämme Riihon leirikeskuksessa. Riiho sijaitsee Keski-Suomessa, Keuruulla. Leirikeskus on kylän entinen koulu, joka soveltuu hyvin leirien pitämiseen.

Leirikeskuksen kotisivulle pääset, kun naputtelet osoitekenttään: http://personal.inet.fi/yritys/tuomo.riihonen/

Tässä pari keskuksen nettisivulta poimittua kuvaa. Parempaa selkoa Riihosta saamme tietenkin paikan päällä!

Vanhemmille ja muille läheisille!

Tervetuloa vierailemaan nuoresi rippikouluryhmän nettipäiväkirjan uumenissa. Voit muista merkinnöistä lukea päiväkirjan tarkoituksesta meille leiriläisille. Toivomme, että tästä blogista voisi kuitenkin tulla teille läheisillekin, huoltajille, kummeille tai ystäville, sivu, jonka kautta pääsee varovasti kurkistamaan Riiho II -rippikoulun tunnelmiin ja teemoihin.

Blogi voi varovasti raottaa rippikoulun maailmaa: mitä siellä tehdään, millaista siellä nykyisin on, ja eritoten tietysti mitä rippikoulusta voi juuri teidän nuorellenne jäädä taskunpohjalle ja elämän evääksi. Blogia seuraamalla voitte elää mukana rippikoulupolulla ja kysyä asioita, jotka mieltä askarruttavat. Toivomme, että uskaltaudutte blogin lukijoiksi

Kommentointimahdollisuus jokaisen päiväkirjamerkinnän jälkeen on avoin kenelle tahansa lukijalle. On toki tärkeää, että ripari on nuoren oma juttu. Rippikoulu – kuten kastekin aikanaan – saa kuitenkin olla myös perheen yhteinen kokemus.

Me rippikoulun ohjaajat saimme iloksemme tavata monia teistä vanhemmista 19.4. järjestetyssä vanhempainillassa. Tuolloin esille nousi tärkeitä teemoja, ajatuksia ja kysymyksiä. Saimme myös kukin palata omiin rippikoulumuistoihimme, hyviin ja huonoihin, hymyilyttäviinkin. Pistimme ilolla merkille sen, kuinka tärkeäksi asiaksi koitte nuorenne rippikoulun. Onhan se iso askel ja varmasti jännittäväkin kokemus, ei vain lapsen vaan vanhemmakin sydämessä.

Haluamme vielä blogin välityksellä todeta, että me ohjaajat keskustelemme mielellämme kanssanne, mikäli koette jonkin rippikouluun liittyvän asian mietityttävän tai askarruttavan mieltänne. Ja olemme myös iloisia siitä, että juuri teidän nuorenne ovat mukana yhteisellä polullamme. Olemme jo kevään aikana ehtineet ihailla heitä useaan otteeseen, mutta hyviä hetkiä lienee luvassa lukuisia leirijakson aikanakin.

Olette tervetulleita palaamaan tänne blogin ääreen myös - ja erityisesti - silloin, kun lapsenne on leirillä Riihossa. Mietimme nuorten kanssa yhdessä, kuinka voimme tätä yhteydenpitoväylää hyödyntää. Älkää kuitenkaan olko huolissanne; rippileiriä emme aio viettää koneen ääressä!

Taskun pohjalle haluamme jättää teille toimittaja, kirjailija Kaisa Raittilan kirjoittamista mietteistä mukailemamme ajatukset. Näin hän kirjoittaa rippikoululaisen vanhempien tuntoja tunnustellen:

”Vastahan sitä tuskailtiin yövalvomisia, riemastuttiin ensimmäisestä askeleesta ja kerättiin kärsivällisyyttä karkkihyllyn vieressä. Lapsi on kasvamassa käsistä ennen kuin ehdimme kunnolla tutustuakaan.

Osasinko opettaa edes tärkeimmät? Selviääkö hän särkyneestä sydämestä ja kilpailussa opiskelupaikasta? Päästääkö hän minut tuekseen, vai pitääkö jokaisen oppia kaikki kantapään kautta?

Aika vähän on tullut mistään tärkeästä puhutuksi. Koko ajan meistä jompikumpi on menossa. Nyt lapseni on astumassa pitkän harppauksen kohti aikuisen elämää. Hän perii maailman, jota minäkin olen ollut rakentamassa. Olisipa hän kasvanut riittävän vahvaksi ja rohkeaksi.
Siitä ei ole aikaakaan, kun hänelle puettiin kastemekko. Haluaisin ajatella, ettei se ole jäänyt pieneksi.

Minä, joka en juuri uskomisesta ymmärrä enkä usein osaa rukoilla, olen halunnut pukea lapseni kasteen valkoiseen, joka liittää hänet minua suurempaan. Olen halunnut, että kirkko kantaisi oman avuttoman uskoni lisäksi myös lapseni uskoa ja rohkaisisi häntä etsimään rauhaa ja tarkoitusta. Kasteessa Jumala on kirjoittanut lapseni nimen elämänkirjaan.

Jos kaste kerran antaa luvan aloittaa joka päivä puhtaalta pöydältä, suojaa se yhteyttä Jumalaan myös silloin, kun en halua hänestä kuullakaan. Eksyksissä ja epäuskoisenakin kuulun perheeseen. Sama oikeus on myös lapsellani.

Ehkäpä uskallan ajatella, että hieno sanapari 'kristillinen kasvatus' voi tarkoittaa sitä, mitä olen niin kovasti lapseni kohdalla yrittänyt, kuten olen osannut ja parhaaksi nähnyt.
– Pitänyt yllä toivoa silloinkin, kun on elämässä ollut tiukka paikka. "

Jumalan silmissä sinä olet kaunis. Jumalan silmissä myös lapsesi on kaikkine sekasortoisine elämänkäänteineen viimeisen päälle kaunis. Hohtelette niin kuin helmet. Teitä hän ei myy mistään hinnasta.

Keitä me olemme?

Mistä rippileiri koostuu? Olet varmaan kavereilta tai sisaruksiltasi kuullut siitä, kuinka riparilla on ollut "niiiin kivaa" tai "mahtava tunnelma". Mistä sellainen tunnelma oikein tupsahtaa?

Saattaa olla, että ripari on kokemuksena aika kummallinenkin: mehän olemme kasa toisillemme tuntemattomia ihmisiä, jotka lähdemme kauas kotikaupungistamme ja kaikkien virikkeiden ulottumattomiin. Vähemmästäkin tunnelma muuttuu! Mutta riparilla kyse on muustakin; siellä kohtaamme monia asioita ja ihmisiä kasvoista kasvoihin. Rippikoulussa tulemme yhdessä niiden asioiden äärelle, joilla useimmat meistä ympäröitiin jo ihan pienenä; kasteen lahjan maailmaan. Me saamme yhdessä olla maistelemassa maailmaa. Voimme miettiä tosi monenlaisia asioita.

Kuka minä olen? Onko minulla paikkani maailmassa? Jaksanko herätä joka leiriaamu niin aikaisin? Saanko puhua kaikista mieltäni askarruttavista asioista? Saanko olla hiljaa, jos ei huvita puhua? Miten pärjään ihan tuntemattomien ihmisten kanssa niin monta päivää? Millaisessa maailmassa me elämme? Mitkä asiat seurustelemisessa arveluttavat? Pääseekö riparilla uimaan? Missä minä olen hyvä? Joskus minulla on paha olla, onko muillakin? Kuinka lippu nostetaan? Millaista on touhuta isossa ryhmässä? Tutustunhan varmasti uusiin ihmisiin? Entä millaisia ovat pienet ryhmätyöt? Kelpaanhan minä juuri tällaisena kuin olen? Ja sitten on tietenkin satoja muita kysymyksiä ja asioita, meillä kullakin omamme.

Saamme myös olla hiljaa ja kerrankin ajan kanssa tutkiskella maailmaa ja kysellä asioita, joita ei ole tullut kysyttyä tai joihin ei ole tuntunut juttukaveria löytyneen. Saamme myös tutkiskella sitä, mikä se seurakunta oikein on, ja ehkä kysellä, että onko se Jumala, ja jos se on, niin millainen se voisi olla. Näkeekö se minut, ja jos näkee, niin välittääkö?
Ja millainen minä olen?

Jokainen ripari on ainutlaatuinen, koska sinne lähtee ainutlaatuinen poppoo ihmisiä; sinä ja minäkin! Rippileiri ja koko rippikoulupolku muodostuu siitä, että me kaikki siellä temmeltävät 34 ihmistä tuomme omat ajatuksemme, omat kokemuksemme ja mietteemme, kysymyksemmekin mukanamme. Sen, ketä me olemme. Noiden 34 erilaisen tarinan kanssa me lähdemme leirille. Siksi sinäkin saat tulla tuollaisena kuin olet. Oikeastaan me jokainen leiriläinen voimme olla onnellisia toisistamme. Riiho II –ripari vuonna 2007 on nimittäin kokemus, jollaista kukaan muu kuin me ei saa koskaan kokea.

Samalla riparissa on kyse jostakin hurjan juurevasta ja syvästä. Siellä on kyse pari tuhatta vuotta vanhasta ketjusta, johon juuri sinä pääset yhdeksi tärkeäksi ja korvaamattomaksi lenkiksi. Sinut on valittu tälle leirille, sinua kutsutaan.

Mutta ketäs muita kutsutaan? Ainakin kahtakymmentäkahta riparikaveriasi! He ovat kaikki varmasti yhtä jännittyneitä, innoissaan tai mietteissään riparista kuin sinäkin.

Mukana ovat myös ohjaajasi. Muutaman päivän kanssamme touhuaa myös seurakuntamme kanttori.

Tärkeä joukko ovat isoset, jotka tapasimmekin Ykkösuutisen alkaessa pikaisesti. He ovat:
- Stefano Casagrande
- Noora Isoranta
- Hanna Kamppila
- Helmi Kärjä
- Hanna Nousiainen
- Antti Siliämaa

Riparilla me kaikki saamme varovaisin askelin tai vauhdilla tutustua itseemme, toisiimme, elämään, maailmaan ja myös rakastavaan Jumalaan. Sinulle on varattu leiriltä paikka, joka ei voi kuulua kenellekään muulle. Ole siis rohkealla mielellä! Riiho-kakkosesta tulee uusi, erikoinen, hieno ja varmasti jännittäväkin kokemus. Juuri sellainen, millaiseksi me sen yhdessä rakennamme.

Voit aina – nyt ja koko leirijaksomme ajan – olla yhteydessä rippikoulusi ohjaajiin. Me olemme sinua varten. Mikä tahansa asia sinua riparissa askarruttaa, mietityttää tai pelottaa, voit laittaa siitä meille sähköpostia tai soittaa. Ei kannata jäädä turhaan harmittelemaan tai miettimään yksin. Katsotaan yhdessä, miten asia ratkeaa. Meillä kaikilla on myös vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa sitä, ettemme puhu mistään asiasta, minkä kanssa haluat meitä lähestyä, kenellekään muulle. Sama luottamus pätee leirillämme.

Tällainen tilkkutäkki me siis olemme. Värikästä sakkia varmasti, ja hyvä niin!

Ensimmäinen askel!

Moikka, Riiho II -riparilainen!

Tässä se viimein on, meidän yhteinen rippikoulublogimme. Tervetuloa! Koko kevään me ”Riiho-kakkoslaiset” olemme jo varovaisin askelin tutustuneet toisiimme. Tästä eteenpäin voimme tehdä sen myös netissä.

Tämä blogi on meidän oma muistikirjamme. Tänne kirjaamme yhteisen polkumme varrelta merkittäviä, hupaisia, koskettavia, iloisia ja mieltä askarruttavia asioita yhteisten päiviemme kulusta. Ennen varsinaisen leirijakson alkamista voitte löytää täältä tärkeää informaatiota ja muutamia merkintöjä kevään tapaamisista, mutta myös esimerkiksi ripariohjaajiesi yhteystiedot. Leirillä puolestaan tekin pääsette mukaan ripariblogin taiteilijoiksi.

Toivomuksemme on, että tästä blogista voi tulla sekalainen kokoelma kaikesta siitä, mitä yhteinen riparikokemuksemme on pullollaan. Ja kun palaamme kotiin, on meillä omiin sydämiimme ja päihimme tallentuneiden muistojen lisäksi nettisivu, jolle palata muistelemaan.

Me "Riiho II -laiset" voimme myös ennen leiriä ja sen jälkeen halutessamme vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla kommentteja leiriblogiimme. Blogin seuraaminen ja kommentoiminen on mahdollista myös läheisillesi, huoltajille, parhaille ystäville tai kummeillesi; niille ihmisille, joiden haluat antaa kurkistaa riparikokemuksesi väläyksiä. Voit halutessasi naputella pienen kysymyksen tai kommentin blogiin. Siten myös muu riparimme väki saa kuulla, millaisia mietteitä päässäsi ennen varsinaista leiriä liikkuu. Ehkä joku muukin miettii samoja visaisia kysymyksiä? Kommentin blogiin voi jättää klikkaamalla ”kommentoi”-linkkiä päiväkirjamerkinnän perässä. Kommentointimahdollisuus on jokaiselle blogissa vierailevalle avoin. Muistathan myös, että kaikki blogin lukijat näkevät kommenttisi -> henkilökohtaisissa asioissa pidämme siis yhteyttä kasvotusten, puhelimitse tai sähköpostilla, kuten tähänkin asti.

Tämän tervetulotoivotuksen luettuasi voit kurkistaa lyhyitä merkintöjä siitä, mitä olemme jo ehtineet kevään kuluessa kokea ja tehdä. Sen jälkeen päiväkirja täyttyy pikkuhiljaa. Sivulle ei ilmesty mitään sellaisia tärkeitä tietoja, joita et muussa muodossa saisi; ei siis hätää, ellet pääse kurkistamaan päiväkirjaan usein.

Tutustele ja maistele. Blogimme nimi on Yhtä matkaa. Se viittaa polkuun, jonka me aloitimme - oikeastaan jo kasteessa, mutta tällä porukalla joitakin kuukausia sitten - ja joka jatkuu. Kuljetaan siis yhtä matkaa, rinnakkain ja toisiimme tutustuen. On hieno seikka, että sinä olet matkassa mukana!