Ensin lauloimme yhdessä Nuoren seurakunnan veisukirjasta laulun ”Ylitse merten”.
”Ylitse merten, kohti laajaa maailmaa,
Jumalan Henki meitä tällä kuljettaa.
Pitkä matkamme on, tie on tuntematon,
mutta Jeesus itse ohjaa kulkijaa.
Yhdessä koimme pienen hetken elämää,
Jumalan rakkaus sydämiä lämmittää.
Hetki haihtuva on, mutta muuttumaton
Jeesus Kristus aina vierellemme jää.
Kun suru kohtaa, kipu tarttuu sydämeen,
rukous kantaa meitä uuteen huomiseen.
Tulkoon taistelu, työ, tulkoon murhe ja yö,
Jumalamme nostaa jälleen uupuneen.
Kun aika koittaa, kaikki murhe hälvenee.
Kun aika koittaa, Herran kansa riemuitsee.
Jälkeen kaipauksen, jälkeen taistelujen
uusi aamu ylitsemme valkenee.”
Elämä on kuin Höyryveturipuisto. Puistosta löytyy liukumäki ja kuten elämässäkin, ylä- ja alamäkiä. Välillä resinan kyydissä on raskaampi kuorma, toisinaan kevyempi. Joskus voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi; kuin ajaisi maisemajunalla ja katselisi muiden iloa. Toisinaan on taas onnensa kukkuloilla ja jaksaisi hyppiä trampoliinilla tai pomppulinnassa koko päivän.
Välillä tekisi mieli vain piiloutua vanhan höyryveturin taakse ja olla hetki rauhassa ja yksin. Joskus tuntuu kuin joku muu ohjaisi elämäsi junaa. Höyryveturipuistossa suurin osa meistä palaa ajassa taaksepäin vuosia ja käyttäytyy kuin pikkulapsi, juoksentelee huoletta huvituksesta toiseen murehtimatta turhaan huomisesta.
”Suloinen on valo,
silmät iloitsevat nähdessään auringon.
Jos ihminen elää monia vuosia,
hän iloitkoon niistä kaikista,
mutta hänen on hyvä muistaa,
että pimeitäkin päiviä tulee paljon.
Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen,
nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä.”
Saarnaajan kirjan luvusta 11
Tässä koko kaunis alttarikokonaisuus. Kuvassa näkyy myös alttaritaulua taiteilleen ryhmän kädenjälki.
Nuk ka komente:
Posto një koment