Saattaa olla, että ripari on kokemuksena aika kummallinenkin: mehän olemme kasa toisillemme tuntemattomia ihmisiä, jotka lähdemme kauas kotikaupungistamme ja kaikkien virikkeiden ulottumattomiin. Vähemmästäkin tunnelma muuttuu! Mutta riparilla kyse on muustakin; siellä kohtaamme monia asioita ja ihmisiä kasvoista kasvoihin. Rippikoulussa tulemme yhdessä niiden asioiden äärelle, joilla useimmat meistä ympäröitiin jo ihan pienenä; kasteen lahjan maailmaan. Me saamme yhdessä olla maistelemassa maailmaa. Voimme miettiä tosi monenlaisia asioita.
Kuka minä olen? Onko minulla paikkani maailmassa? Jaksanko herätä joka leiriaamu niin aikaisin? Saanko puhua kaikista mieltäni askarruttavista asioista? Saanko olla hiljaa, jos ei huvita puhua? Miten pärjään ihan tuntemattomien ihmisten kanssa niin monta päivää? Millaisessa maailmassa me elämme? Mitkä asiat seurustelemisessa arveluttavat? Pääseekö riparilla uimaan? Missä minä olen hyvä? Joskus minulla on paha olla, onko muillakin? Kuinka lippu nostetaan? Millaista on touhuta isossa ryhmässä? Tutustunhan varmasti uusiin ihmisiin? Entä millaisia ovat pienet ryhmätyöt? Kelpaanhan minä juuri tällaisena kuin olen? Ja sitten on tietenkin satoja muita kysymyksiä ja asioita, meillä kullakin omamme.
Saamme myös olla hiljaa ja kerrankin ajan kanssa tutkiskella maailmaa ja kysellä asioita, joita ei ole tullut kysyttyä tai joihin ei ole tuntunut juttukaveria löytyneen. Saamme myös tutkiskella sitä, mikä se seurakunta oikein on, ja ehkä kysellä, että onko se Jumala, ja jos se on, niin millainen se voisi olla. Näkeekö se minut, ja jos näkee, niin välittääkö?
Ja millainen minä olen?
Jokainen ripari on ainutlaatuinen, koska sinne lähtee ainutlaatuinen poppoo ihmisiä; sinä ja minäkin! Rippileiri ja koko rippikoulupolku muodostuu siitä, että me kaikki siellä temmeltävät 34 ihmistä tuomme omat ajatuksemme, omat kokemuksemme ja mietteemme, kysymyksemmekin mukanamme. Sen, ketä me olemme. Noiden 34 erilaisen tarinan kanssa me lähdemme leirille. Siksi sinäkin saat tulla tuollaisena kuin olet. Oikeastaan me jokainen leiriläinen voimme olla onnellisia toisistamme. Riiho II –ripari vuonna 2007 on nimittäin kokemus, jollaista kukaan muu kuin me ei saa koskaan kokea.
Samalla riparissa on kyse jostakin hurjan juurevasta ja syvästä. Siellä on kyse pari tuhatta vuotta vanhasta ketjusta, johon juuri sinä pääset yhdeksi tärkeäksi ja korvaamattomaksi lenkiksi. Sinut on valittu tälle leirille, sinua kutsutaan.
Mutta ketäs muita kutsutaan? Ainakin kahtakymmentäkahta riparikaveriasi! He ovat kaikki varmasti yhtä jännittyneitä, innoissaan tai mietteissään riparista kuin sinäkin.
Mukana ovat myös ohjaajasi. Muutaman päivän kanssamme touhuaa myös seurakuntamme kanttori.
Tärkeä joukko ovat isoset, jotka tapasimmekin Ykkösuutisen alkaessa pikaisesti. He ovat:
- Stefano Casagrande
- Noora Isoranta
- Hanna Kamppila
- Helmi Kärjä
- Hanna Nousiainen
- Antti Siliämaa
Riparilla me kaikki saamme varovaisin askelin tai vauhdilla tutustua itseemme, toisiimme, elämään, maailmaan ja myös rakastavaan Jumalaan. Sinulle on varattu leiriltä paikka, joka ei voi kuulua kenellekään muulle. Ole siis rohkealla mielellä! Riiho-kakkosesta tulee uusi, erikoinen, hieno ja varmasti jännittäväkin kokemus. Juuri sellainen, millaiseksi me sen yhdessä rakennamme.
Voit aina – nyt ja koko leirijaksomme ajan – olla yhteydessä rippikoulusi ohjaajiin. Me olemme sinua varten. Mikä tahansa asia sinua riparissa askarruttaa, mietityttää tai pelottaa, voit laittaa siitä meille sähköpostia tai soittaa. Ei kannata jäädä turhaan harmittelemaan tai miettimään yksin. Katsotaan yhdessä, miten asia ratkeaa. Meillä kaikilla on myös vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa sitä, ettemme puhu mistään asiasta, minkä kanssa haluat meitä lähestyä, kenellekään muulle. Sama luottamus pätee leirillämme.
Tällainen tilkkutäkki me siis olemme. Värikästä sakkia varmasti, ja hyvä niin!
Nuk ka komente:
Posto një koment